Sukupuolen järjestykset ja tasa-arvon paradoksit

Sukupuolten tasa-arvosta on tullut kansainvälisesti tärkeä tavoite. Pohjoismaat pitävät kärkisijoja sukupuolten tasa-arvon globaaleissa vertailuissa ja myös Suomi esiintyy mielellään tasa-arvon mallimaana. Paradoksaalisen tilanteesta tekee se, että samalla sukupuolten tasa-arvo karkaa koko ajan käsistämme. Sukupuolijärjestelmän peruspiirteet – ero, hierarkia ja heteronormatiivinen muotti – haurastuvat yhdessä paikassa mutta uusiutuvat ja nousevat esiin toisessa. Itse sukupuolen käsite on problematisoitu, eikä sitä käsitetä pelkästään miesten ja naisten väliseksi eroksi vaan myös miesten ja naisten keskinäisiksi eroiksi. Jokainen sukupolvi tulkitsee uudelleen sukupuolen ja tasa-arvolle annetun merkityksen.

Tasa-arvopoliittisina keskustelunaiheina ovat säilyneet palkkaeriarvoisuus, työn ja perheen yhteensovittaminen sekä hoivaava isyys. Niiden rinnalle ovat nousseet uudet tai uusvanhat kysymykset seksuaalivähemmistöjen ja samansukupuolisten parien oikeuksista, kulttuurin seksualisoitumisesta, naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja seksikaupasta. Miehet ovat aktivoituneet Suomessakin ja arvostelevat tasa-arvopolitiikkaa feministisestä hegemoniasta. Keiden voimavarana tasa-arvopolitiikka toimii – naisten, miesten, molempien vai ei kenenkään?